Puheenjohtajan tervehdys

Bowlingföreningen HIFK:s 100-års hälsningstal

Ärade Damer, Bästa Kamrater. Hyvä Juhlaväki.

Seuran täyttäessä 100 vuotta on hyvä lyhyesti tarkastella, mikä on keilailun syntyhistoria Suomessa ja missä kaikessa HIFK on ollut mukana kehittämässä ja synnyttämässä keilailutoimintaa.

Tuntuu hieman oudolta, kun sanotaan, että ensimmäiset keilaradat rakennettiin Seurasaareen, Korkeasaareen ja Kaisaniemeen.Tarkempi selvitys osoitti, että kyseessä olikin sakasalaistyyppinen keilailu (kegel), jossa keiloja oli vain yhdeksän.

Nykymuotoinen keilailu rantautui Suomeen vasta 1924, kun ensimmäiset radat rakennettiin konttoriyritys Systeman tiloihin Liisankatu 14. Puuhamiehenä oli HIFK:n yleisurheilijana ja keilaajana tunnettu Lauri Wirtanen. Hän sai aikaan sen, että Systeman tiloihin sijoitettiin kahden tennishallin, ampumaradan ja saunan lisäksi neliratainen keilahalli. Halli avattiin 27.1.1924 ja tätä voitaneen pitää Suomen keilailun syntymäpäivänä.

Före år 1924 exsisterade inga egentliga bowlingklubbar, utan man spelade i många olika slags lag. Det mest berömda var Walleniuska laget, som organiserade sig slutgiltigt genom bildandet av en bowlingsektion i desember 1923.

Vid HIFK:s 27:e årsmöte den 26.1.1924 slogs det sedan fast, att föreningen hade fått en ny sektion, sin fjärde efter friidrotten, fotbollen och bandyn.

Tuohon aikaan keilaseurat olivat lähinnä keskenään kilpailevia porukoita ja tarvittiin järeämpää organisaatiota. Jo 24 huhtikuuta 1924 Helsingin Bowlingliitto sai syntysanansa. Kyseisen kokouksen puheenjohtajana toimi Lars Hornborg IFK:sta ja sihteerinä Georg Forsberg IFK:sta. Viidestä perustajajäsenestä yksi oli IFK. IFK oli vahvasti mukana heti alkuvuosista lähtien mm. voittamalla vuosien 1925 ja 1926 sekä henkilökohtaiset- että liittomestaruudet.

Lauri Wirtanen och Gunnar Sund var de bäst berömda namnen på den tiden bland bowlarna och som toppen var bowlingens världmästerskspstävlingar i Sverige i Stockholm år 1926. Herrarna Wirtanen och Sund blev Wärldsmästare i parslagning. Det var en stor överraskning för amerikanerna. Det visade sig att amerikanerna varit omtänksamma och tagit med sig medaljer i guld och de svenska medaljerna blev inte utdelade. Den 18 oktober 1997 på HIFK:s 100-årsjubileum, 71 år efter VM 1926, blev äntligen dessa förgyllda silvermedaljer utdelade.

1920- ja 1930-luku olivat aikaa, jolloin tapahtui jonkinlaista hajaannusta. Haluttiin perustaa omia seuroja, mutta se ei horjuttanut IFK:ta. Tuli sotavuodet, mutta kilpailutoimintaa jatkettiin melkein normaalisti. Ruusula 3:een valmistunut halli oli ulkolaisten mielestä Euroopan kaunein halli ja vielä saman vuoden 1941 keväällä pidettyjen SM kilpailujen menestys IFK:n osalta oli loistavaa. Sota-aika kuitenkin verotti toimintaa ja jäsenmäärä oli enää noin 20. Tiesittekö, että IFK keilaus on esiintynyt myös veikkauskohteena vuosina 1943-44.

Tästä eteenpäin edettiin vaihtelevalla menestyksellä, kunnes tuli 1970-luku, joka vuosikymmen oli todellista toiminnan aikaa. HIFK:n 75-vuotis juhlakilpailut 1972 oli suurmenestys. Osallistujia oli lähes 1000. Vuonna 1976 kehitettiin henkilökohtainen kilpailu nimeltään IFK Games. Siitä tuli menestys alusta lähtien ja kilpailu oli 1990-luvulla Suomen suurin kilpailu ja on edelleenkin yksi niistä harvoista kilpailuista, jossa kilpaillaan kahdeksan sarjaa.

I dag tar tävlingen tre veckor och är fortfarande en mycket värderad tävling men också om man tänker ekonomiskt sett är den väldigt viktig för föreningen.

År 1976 började man tävla om de finska IFK-mästerskapen i bowling. Deltagarna var Helsingfors, Vasa, Åbo och Mariehamn. De finska IFK-mästerskapen har sedan i fortsättningen arrangerats ortvis i nämnd ordningsföljd.

Ove Löfgren ja Henry Johansson esittelivät syksyllä 1993 tänne jenkeistä tuotetun uuden joukkuepelimuodon Baker-turnauksen. Kiinnostus kilpailua kohtaan oli niin suuri, että kahdella seuraavalla kaudella IFK järjesti 12 joukkueisen liigan. Kisa kun oli hyvä, niin HBL otti liigan hoitaakseen, mutta IFK kahmi mestaruuksia ja on edelleenkin aina voittotaistossa mukana.

I likhet med HIFK:s övriga sektioner förvandlades även bowlingsektionen till en egen registrerad förening. På hösten 1994 grundades en förening med namnet Bowlingföreningen HIFK.

I samband med firandet av 100-åriga HIFK år 1997 arrangerade Bowlingföreningen en jubileumstävling i Rosavillahallen. Otto Slätis från Stockholmkamraterna var bäst, medan vår Henry Johansson kom tvåa.

Vuoden 1976 elokuussa alkoivat Tammisaaren leirit, joilla oli tarkoitus parantaa joukkue- ja toverihenkeä hieman karuissa olosuhteissa Dragsvikin varuskunnan ympäristössä ja itse kasarmilla. Leiri kesti neljä päivää, jona aikana keilailun lisäksi oli coopertesti, uintia, pöytätennistä, lenkkejä ja jalkapalloa sekä leirin mestaruuskisat keilailussa. Tätä hurjaa menoa jaksettiin pari vuotta, mutta sitten leiri lyheni kolmeen päivään ja kasarmimajoituksen sijasta majoituttiin motelli Marineen. Toki keilailua oli edelleen runsaasti ohjelmassa. Vuodet vierivät ja mukavuus kasvaa. Marinesta tuli majoituspaikka ja vähitellen siirryttiin vain viikonloppuleiriin, jona se on jatkunut edelleenkin poislukien koronavuodet.

Med åldern har många slutat att bowla, men jag ser här ännu många goda bowlare, vilka har blivit mästare i bowlingens olika tävlingar t.ex. i Ekenäs lägret, i IFK:s Finska mästerskap, i IFK Games osv. Här ser man bl.a. Henry Johansson, Jan Fäldt, Lauri Wallin, Kaj Sällström och Carl-Gustav Fagerholm, lite senare via datorskärmen. Inte att glömma vår stormästare Göran Antas.

Hundra år är en ganska lång tid och det ryms verkligen mycket aktiviteter. Jag gick ganska kort genom en liten bit av det. Till dessa tio minuter är svårt att välja händelser och resultat, som alla tycker om.

Med dessa ord önskar jag er alla en riktigt trevlig kväll med den hundraåriga föreningen HIFK.

Ordförande Paavo Aulio